"Vierastaminen on luottamuksenosoitus
Vierastaminen johtuu kiintymyssuhteen muodostumisesta. Turvallisesti vanhempiinsa kiintynyt lapsi kokee juuri omat vanhempansa luotettaviksi turvan lähteiksi. Turvattomassa kiintymyssuhteessa lapsi puolestaan kokee, ettei aikuinen ole hänen saatavillaan tarpeen tullen. Vierastaminen on siis merkki siitä, että kaikki on hyvin lapsen kehityksessä."
Meillä on viime viikon kohdilla alkanut esiintymään merkkejä vierastamisesta, niin kotona kuin kylässäkin. Kaikki on hyvin, kunhan saa olla äitin tai isin sylissä. Mikäli syli vaihtuu, eikä vanhempia näy saati kuulu heidän tuttua ääntä, alkaa pienen alahuuli kääntyä mutrulle, jonka jälkeen alkaa lohduton itku, joka rauhoittuu vasta, kun on saatu tuttu ja turvallinen vanhempi lähelle. Mieluiten tietenkin päästy vanhemman syliin, mutta joskus jopa tilanteen rauhoittaa näkeminen vierastettavan sylistä.
Esikoisella vierastaminen ei alkanut lähellekään näin aikaisin. Nyt vähän sormi suussa, kun pakostakin tulee tilanteita, jolloin äiti/isä ei ole pienen vieressä, vaan ympärillä onkin tuttuja - muttei tarpeeksi tuttuja.
Tämä taas tuo tullessaan uuden opettelua. Ei enää onnistu noin vain pienen jättäminen saunassa käymisen ajaksi mummulle ja papalle. Ei kaupassa käynnit niin, että kummit katsovat perään.
En tahdo tehdä lapselleni turvallisuuden tunteen puutetta, sen pettämistä tai vauvan silmissä hylkäämistä. On mentävä vauvan ehtojen mukaisesti, annettava mahdollisuus. Opetella, tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!