Arkea ja kirppislöytöjä

Huhheijjakkaa! Päivät vaan menee ja kaikki on aivan sekasin.

Arki rullaa, ollaan käyty jopa kerran avoimessa päiväkodissa, jossa tuo esikoinen tykkäsi olla tajuttoman paljon! Josko huomenna otettais itseemme niskasta kiinni ja surautettais autolla sinne, kun mies lähtee metsälle.

Jotenkin noi aamuheräämiset ja -lähdöt on meille se ongelma. Ollaan hitaita ja laiskoja kerään kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä reippaileen. Toki kohta tähänkin tulee muutos, kun esikon täyttäessä 3 vuotta hänellä alkaa kerho jo aamulla 9:ltä ja joka toinen viikko tiedossa kävellen meno kerhoon. On se vaan jo niin kamalan iso jätkä.

Ristiäisetkin lähenee, ja stressitaso nousee nousemistaan. Mitä tarjotaan, mitä tarvitaan, mitä pitää muistaa ja mitä onkaan unohtunut. No, siitä sitten varmasti ens viikolla kun lasketaan jo päiviä H-hetkeen, jolloin pikkujätkä kastetaan ja nimi virallisestetaan.

Kuten otsikkokin kertoo, niin luvassa kirppislöytöjä viikonlopulta. Huikea fiilis jäi kirppistelyistä ja varmasti yksi parhaimmista löydöistä tähän asti löytyi nyt. Niistä saatte nyt nauttia ihan kuvien kera! Pahoittelut kuitenkin, ettei kuvat oo ihan huippua, mutta idea ehkä selvisi ;)

Esikoiselle käyttämättömät villasukat 0,50€ ylärivissä. Alempana ReimaTec Mini ja ReimaTec välikausirukkaset keväälle hra Minille. Nämä olivat 2€/kpl. Viimesenä Ticketin tumput 1,5€.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polarn O. Pyretin kilpparisetti, johon kuuluu kietasubody, pöksyt ja sukat. Nämä ihanuudet settihintaan 3€.

Esikoispallerolle Fixin shortsit kangasvyöllä 1,5€. Nämä toiv. menevät viel ens kesänäkin :)

Ja se huipuin löytö; Ticketin 94cm ruskea toppapussi! Tässä vyönreiät vielä kiinni, fleece aivan ihanan pehmeää ja pussi ihanan muhku! Täysin uutta vastaava! Ja hintaan.... 15€!

Kaikkein huipuinta tuossa löydössä on se, että oon aktiivisesti seurannut Facebookin Ticketin kirppistä, josko löytäisin sieltä meidän minimiehelle pussia, mutta luojan kiitos en ole ostanut sitä ennen tätä! Tosin hintaakin niillä on ainakin triplasti, jollei vieläkin enemmän. Toisena vaihtoehtona oli "jääkarhupussi", joka oli esikoisellakin aikoinaan. Mutta nyt löydettiin tämä (onneksi!!!) ja näin ollen meitin minivauva pysyy lämpöisenä tämän kuin ensi talvenkin! JES!

Pussihehkutusta on ehkä liiaks asti jo kerinnyt riemuitsemaan, kun tuli vaan niin huikea fiilis tästä! Itse tykkään käydä kirpuilla ja pitkä penni ollaan säästetty lasten tarvikkeissa, kun on ajan kanssa kierrellyt ja penkonut. Nää minit kun tuntuu kasvavan ihan tajutonta vauhtia, ettei perässä meinaa pysyä, joten uutta saa olla ostamassa koko ajan! Nimimerkillä 2 lipaston laatikkoa täynnä minille isompia pikkukuteita, kuin myös varmaan 4 pahvilaatikollista on jemmassa (niin kirppistelylöytöjä kuin isoveikan vanhoja).

Kahvia, leluja, tutteja, pulloja, pyykkejä, siivousta, tiskejä.....

....Ja listaa voisi jatkaa miltei loputtomiin. Varmaan ihan normaalia kotiäiti-arkea on päivittäin tuskastella siivouksen, pyykkien, syömisten, nukkumisten jne (ja tätäkin listaa voisi varmasti vaan jatkaa...ja jatkaa, mutta pointti tuli varmaan selväksi) kanssa.
Jotenkin nyt tää "kaaos" ahdistaa, tekis vaan mieli antaa olla. Jos joku näkee vaivaa noista leluista, mitkä esikko on raahannut väkisin olkkariin, niin antaa vaan nähdä. Tai keittiön pöydän puolikkaasta, jossa odottaa monta kasaa kaiken kokosia vaatteita. Entä sitten vaatehuoneessa sijaitseva pyykkikori? Senkin voisi ottaa operaatioksi ja pestä tyhjäksi, josta niitä sitten siirrellään keittiön pöydälle narulta, jotta saadaan lisää tilaa narulle, eli loputon kierre.

Onhan mulla aikaa; kotona kahden pienen lapsen kanssa, kun mies on töissä tienaamassa perheelleen leivän pöytään. Mutta välillä kun toivoisi jotakin muuta, kuin näitä ainaisia kotiaskareita ja kodin ylläpitoa.

Jälleen kerran puistoreissun jälkeen tuli "mitä vittua?!"-fiilis, kun tämä meidän maan nuoriso oli vallannut puiston ja näpsäkästi onnistui viljelemään juurikin yo. olevaa v-sanaa. Huomautin toki nätisti asiasta, koska oma melkein 3-vuotias oli vieressä ja puheen opettelu on käynnissä. No, kiitokseksi tästä puuttumisesta sainkin mukavia huuteluita perääni; "Voi vitun läski, vittu oot huora, vittu, vittu, mikä säki vittu oot puuttuun?!"

Että semmosta.

Pienoinen ahdistus meinaa nostaa päätään. Monesti (varsinkin jäädessäni yksin ja niinä rauhallisina hetkinä, jolloin pikkunen nukkuu tai esikko katselee Netflixiä) tulee vaan mieleen kysymys, että mitä hemmettiä sitä elämällään tekee? Tai tämä paljonkin toistettu lause, eli mikä musta tulee isona? No, koska sitten on niin iso, että sen tietää? Ollaanko me miehen kanssa yhdessä koko loppu elämä? Entä jos toinen haluaakin muuta, kenties jopa ihastuu/rakastuu johonkin toiseen? Miten käy meidän perheen? Kauanko me asutaan tässä? Mitä tuleman pitää?

Vaikka miehen kanssa pystytäänkin jakamaan ja puhumaan paljon ja avoimesti, niin silti kaipaan jotakin juttuseuraa, varsinkin kun viitenä päivänä viikossa olen kahden alle 3-vuotiaan kanssa, lähipuistossa tuntuu olevan perheet aamusin niin aikaisin, ettei me keritä millään mukaan.
No, ens viikolle oon katsonut kalenteriin päivät, jolloin mennään avoimeen päiväkotiin ja perhekerhoon katsomaan meininkiä. Jospa siellä sitten tutustuisi paremmin lähiseudun äiteihin. Ja samalla esikkokin saisi leikkikavereita ja salaa mielessäni toivon, että puhekin kehittyisi.

Ja seuraavaksi vuorossa onkin kahvia, Youtube-sekoitus ja tehokasta siivousta. Toivottavasti.