 |
| © Operaatio Äiti - Anette |
Aika huikea palkinnon Anette on saanut kasattua! Ehdottomasti mukaan seuraamaan blogia ja samalla klikkaillen itsensä mukaan arvontaan, joka päättyy 17.10., eli aikaa vielä on ruhtinaallisesti!
torstai 7. marraskuuta 2013
Operaatio äiti -blogin arvonta
Ja nyt meitin poppoo osallistuu Operaatio Äiti -blogin järjestämään arvontaan!
Aika huikea palkinnon Anette on saanut kasattua! Ehdottomasti mukaan seuraamaan blogia ja samalla klikkaillen itsensä mukaan arvontaan, joka päättyy 17.10., eli aikaa vielä on ruhtinaallisesti!
Aika huikea palkinnon Anette on saanut kasattua! Ehdottomasti mukaan seuraamaan blogia ja samalla klikkaillen itsensä mukaan arvontaan, joka päättyy 17.10., eli aikaa vielä on ruhtinaallisesti!
Raivokiukkua, arvonnan voittoa, avonia......
Blogi on viettänyt aikalailla totaalista hiljaiseloa. Jotenkin vuorokaudessa tuntuu loppuvan tunnit kesken, eikä mihinkään tunnu riittävän aika. Saati siihen, että istuisin rauhassa tietokoneen äärellä. Eikä kyllä siinä vaiheessa, kun päivän jälkeen on poikaset saatu unille tee mieli tehdä mitään muuta, kuin iskeä pää tyynyyn ja koomailla sohvalla.
Meillä Eemilin kanssa ensimmäinen viikko osastolla olon jälkeen sujui hyvin, kunnes meille muuttikin päivä päivältä pahempi puklailija, hermoilija, piereskelevä tyytymätön vauva, jolle ei mikään ole kelvannut. Eli aikamoista sätkimistä on ollut viime päivät, varsinkin isimiehen ollessa iltavuorossa, jolloin poikasen itkut ovat pahimmillaan.
Meillä siis kolmas pönttö Nutrilon Pepti 1:stä käytössä (yhdestä pöntöstä tulee se n. 6litraa valmista mölöä, ja apteekissa pönttö maksaa 48e, kaupoissa n. 10e halvempi), mutta onnistuin netistä pongaamaan avaamattomia pönttöjä, joita ollaan saatu fiksuun hintaan ostettua.
JA JOKAINEN sanoo, että soittaa pian, soittaa hetken päästä, eli tässä jumppaillaan ja hytkytellään kitisevä vauva sylissä, puhelin kourassa ja samalla passaten tuota isoveljeä. Mutta turhaan puhelinkin oli kourassa, koska kukaan ei ole soittanut. Eli tovin kuluttua uusi soittorinki pystyyn ja vaadin, että joku sanoo muutakin kuin palaavansa asiaan.
Me ei reilua kuukautta aiota odottaa allergiakeskuksen aikaa, koska tämä tilanne on vaikuttanut koko perheeseen jo. Pienin itkee ja on tyytymätön. Ei kelpaa syli, ei sitteri, ei vaunut, ei peti, ei leikkimatto, ei hytkyttely, ei kantoliina (joka on muuten ihan huippu!!), ei mikään. Luka puolestaan peittelee käsillään korvia, kun Eemil aloittaa huudon. Lukan tarpeisiin ei kerkiä vastaamaan, vaan tulee itsekin hoettua "odota, saat ihan kohta, äiti tulee ihan kohta, malta nyt hetki" jnejnejnejnejne. Lista on loputon. Samalla koen itse riittämättömyyttä äitinä, kun en tiedä mikä pientä vauvaani vaivaa. Samalla turhaudun jatkuvaan huutoon, ja siihen etten saa lasta rauhoitettua. Puolestaan Lukan pahojen teon aikana tulee turhan herkästi komennettua, kun en vaan riitä. Iltasin isimiehen kotiutuessa en jaksa muutakuin "njoo, ei, juu, ehkä" -vastauksia, jonka jälkeen melkein mennäänkin jo nukkumaan, jotta jaksaa seuraavan päivän.
Ilmeisesti valitus tänne auttoi! Juuri juttelin allergiakeskuksen hoitajan kanssa, joka alkoi nyt selvittämään asiaa uudelleen. Selostin tilanteen jälleen kerran alusta loppuun, mutta keskustelee vielä lääkärin kanssa hommasta. Ja yllätysyllätys palaa asiaan kun on saanut selvyyttä. Toivottavasti vielä tänään!
Mutta pikkasen positiivisempiin asioihin, jottei ihan vinkumiseksi mene koko homma!
Blogihiljaisuuden keskellä satuin avaamaan blogspotin sovelluksen puhelimesta ja ilokseni huomasin blogini ihka-ensimmäisen kommentin... Ja se olikin hurjan positiivinen:
ME VOITETTIIN mamin aarteet -blogin ARVONTA! Ihan huippua, ja kieltämättä toi hymyn huulille! Ensimmäinen kerta ikinä, kun jotakin voitettiin, vaikka muutamiin on tullutkin osallistuttua. Paketista varmasti teen oman postauksen!! KIITOS!!
Lukan puheterapiassa käynnit on sujuneet hyvin, poika on kotona sanonut muutamia uusia sanoja, ja erityisesti nimiä! Mutta vielä ainakin yksi käynti edessä, mikä on vaan kyllä hyvä juttu! Saadaan itse vähän helpotusta arkeen, kun saadaan kasapäin vinkkejä miten toimia.
Lisäksi ladattiin tabletille Talking Tom, joka toistaa kaiken. Samalla se myös on harvinaisen ärsyttävä, kun L jättää sen telkkarin eteen, jolloin se samperin kissa toistaa KAIKKI ohjelmat. Mutta taikasana-leikillä ollaan harjoiteltu äänteitä ja sen kanssa L tykkää jutustella ja höpötellä itsekseenkin!
Ja jotta tällä äidillä ei kaikesta huolimatta lopu tekeminen kesken, niin otin tähän ohelle vielä konsultti-homman Avonilta. Toki sillä idealla lähdin, että jos nyt itselleni saan sitä kautta tilattua shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, ihonhoitovälineet ja meikit. Mutta yllättävästi sain kivan tilauksen raavittua kasaan kahdella kuvastolla, ja kahden päivän aikana.
Pyydän anteeksi, tästä jäätävästä sekaisuudesta, mutta hengissä ollaan edelleen!
Meillä Eemilin kanssa ensimmäinen viikko osastolla olon jälkeen sujui hyvin, kunnes meille muuttikin päivä päivältä pahempi puklailija, hermoilija, piereskelevä tyytymätön vauva, jolle ei mikään ole kelvannut. Eli aikamoista sätkimistä on ollut viime päivät, varsinkin isimiehen ollessa iltavuorossa, jolloin poikasen itkut ovat pahimmillaan.
Meillä siis kolmas pönttö Nutrilon Pepti 1:stä käytössä (yhdestä pöntöstä tulee se n. 6litraa valmista mölöä, ja apteekissa pönttö maksaa 48e, kaupoissa n. 10e halvempi), mutta onnistuin netistä pongaamaan avaamattomia pönttöjä, joita ollaan saatu fiksuun hintaan ostettua.
Me ei reilua kuukautta aiota odottaa allergiakeskuksen aikaa, koska tämä tilanne on vaikuttanut koko perheeseen jo. Pienin itkee ja on tyytymätön. Ei kelpaa syli, ei sitteri, ei vaunut, ei peti, ei leikkimatto, ei hytkyttely, ei kantoliina (joka on muuten ihan huippu!!), ei mikään. Luka puolestaan peittelee käsillään korvia, kun Eemil aloittaa huudon. Lukan tarpeisiin ei kerkiä vastaamaan, vaan tulee itsekin hoettua "odota, saat ihan kohta, äiti tulee ihan kohta, malta nyt hetki" jnejnejnejnejne. Lista on loputon. Samalla koen itse riittämättömyyttä äitinä, kun en tiedä mikä pientä vauvaani vaivaa. Samalla turhaudun jatkuvaan huutoon, ja siihen etten saa lasta rauhoitettua. Puolestaan Lukan pahojen teon aikana tulee turhan herkästi komennettua, kun en vaan riitä. Iltasin isimiehen kotiutuessa en jaksa muutakuin "njoo, ei, juu, ehkä" -vastauksia, jonka jälkeen melkein mennäänkin jo nukkumaan, jotta jaksaa seuraavan päivän.
Ilmeisesti valitus tänne auttoi! Juuri juttelin allergiakeskuksen hoitajan kanssa, joka alkoi nyt selvittämään asiaa uudelleen. Selostin tilanteen jälleen kerran alusta loppuun, mutta keskustelee vielä lääkärin kanssa hommasta. Ja yllätysyllätys palaa asiaan kun on saanut selvyyttä. Toivottavasti vielä tänään!
Mutta pikkasen positiivisempiin asioihin, jottei ihan vinkumiseksi mene koko homma!
Blogihiljaisuuden keskellä satuin avaamaan blogspotin sovelluksen puhelimesta ja ilokseni huomasin blogini ihka-ensimmäisen kommentin... Ja se olikin hurjan positiivinen:
ME VOITETTIIN mamin aarteet -blogin ARVONTA! Ihan huippua, ja kieltämättä toi hymyn huulille! Ensimmäinen kerta ikinä, kun jotakin voitettiin, vaikka muutamiin on tullutkin osallistuttua. Paketista varmasti teen oman postauksen!! KIITOS!!
 |
| Kuluneella viikolla kerettiin ihastelemaan öljyautoa... |
 |
| Sekä selaamaan postilaatikkoon tipahtanutta lelukuvastoa... |
Lukan puheterapiassa käynnit on sujuneet hyvin, poika on kotona sanonut muutamia uusia sanoja, ja erityisesti nimiä! Mutta vielä ainakin yksi käynti edessä, mikä on vaan kyllä hyvä juttu! Saadaan itse vähän helpotusta arkeen, kun saadaan kasapäin vinkkejä miten toimia.
Lisäksi ladattiin tabletille Talking Tom, joka toistaa kaiken. Samalla se myös on harvinaisen ärsyttävä, kun L jättää sen telkkarin eteen, jolloin se samperin kissa toistaa KAIKKI ohjelmat. Mutta taikasana-leikillä ollaan harjoiteltu äänteitä ja sen kanssa L tykkää jutustella ja höpötellä itsekseenkin!
Ja jotta tällä äidillä ei kaikesta huolimatta lopu tekeminen kesken, niin otin tähän ohelle vielä konsultti-homman Avonilta. Toki sillä idealla lähdin, että jos nyt itselleni saan sitä kautta tilattua shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, ihonhoitovälineet ja meikit. Mutta yllättävästi sain kivan tilauksen raavittua kasaan kahdella kuvastolla, ja kahden päivän aikana.
Pyydän anteeksi, tästä jäätävästä sekaisuudesta, mutta hengissä ollaan edelleen!
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
& Something daily -blogin arvonta
Kuten otsikkokin kertoo, niin ko. blogissa on parhaillaan arvonta menossa!
Tästä klikkaillen &somethingdaily-blogin arvontaan!
Blogi on uusi tuttavuus, johon tutustun heti pikimmiten, kunhan oon saanut pikkupoikaset untenmaille!
Tästä klikkaillen &somethingdaily-blogin arvontaan!
Blogi on uusi tuttavuus, johon tutustun heti pikimmiten, kunhan oon saanut pikkupoikaset untenmaille!
perjantai 25. lokakuuta 2013
40 vietettyä tuntia osastolla
Aikamoiset pari päivää takana. Ja ne vietetty osastolla pienen Eemilin kanssa.
Tiistaina illalla käytiin ihan oman terkkarin ensiavussa antamassa pissanäyte, kun pikkujätkä kuumeili. Taas.
Lääkäri ei osannut vastata mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, joten kotiuduttuamme sieltä soitin lasten polille, koska sama "tauti" jatkuu. Pyysi käymään siellä, oikeastaan oli jo laittanut meidät tuleviksi vaikka ennen tk-reissua sovin hoitajan kanssa, että käydään täällä antamassa näyte.
Pissanäyte annettiin siellä uudestaan pissapussin avulla ja verikokeita määrättiin.
Verikokeiden vastaukset tulivat ja näin me päästiin erikoistuvalle lastenlääkärille.
Käytiin tämä meidän "historia" läpi. Lääkäri tutki Eemilin, ja siinä vaiheessa jo oli kyyneleet silmissä, kun kuuntelin kaikki mitä oli "vialla". Pitäisi kuulemma ultrata pää ja maha. Poika on kuulemma ylijäntevä, että täytyisi mennä fysioterapiaan. Tässä vaiheessa jo kyyneleet karkasi, enkä lopulta saanut edes pidäteltyä itseäni.
Lääkäri alkoi tutkimaan verikokeiden tuloksia, eikä ilmekään värähtänyt, kunnes totesi ääneen "merkittävä kuivuma". Olin ihan pihalla, että mitä ihmettä? Kysyin, ja lääkäri selitti. Verikokeista selvinnyt merkittävä kuivuma. Ja kyyneleitä karkasi yhä enemmän. Ja enemmän.
Sotasuunnitelmana oli, että mennään osastolle seurantaan. Sinne hoitaja lähti meitä saattamaan. Pieni hento lapseni oli sylissäni tiiviisti koko matkan. Rutistin ja nuuhkuttelin. Mun oma lapseni.
Osaston sairaanhoitajan kanssa juttelin ja kertoi toimintaperiaatteista, muttei niistä mikään pysynyt mun muistissa, vaan meni toisesta korvasta sisään ja toisesta suoraa tietä ulos.
Tässä vaiheessa kello oli jo kolme yöllä. Seisoin pienen kullan sängyn vieressä ja katselin kuinka se nukkui. Ihanan rauhallisesti, eikä piitannut sairaalan metallisängystä, oudon hajuisista lakanoista, vieraista leluista.
Hoitaja suositteli, että lähtisin käymään kotona nukkumassa, syömässä ja suihkussa. Eihän sitä tiennyt kauanko joutuisimme sielä päiviä viettämään ja mitä selviäisi. Eemil kuitenkin nukkui, eikä tuttuun tapaan heräisi ennen aamua.
Koko taksimatkan kyyneleet vieri pitkin poskia. Vastailin taksikuskin juttuihin yhdellä - kahdella sanalla katsellen ulos pimeitä ja sateisia katuja.
Kotona isimies oli vastassa, otti mut kainaloon. Ja itkin. Olinhan jättänyt pienen vauvani sairaalaan. Selitin tilanteen, minkä itkultani pystyin isimiehen vakuutellen kaiken selviävän. Lopulta nukahdimme.
Aamu alkoi klo 7 iPhonen herätyskelloon. Keitettiin kahvia ja kävin suihkussa, jonka jälkeen aloin miettimään, josko saisimme Lukan hoitoon, jotta isimies pääsisi kanssa katsomaan pientä rakasta. Äiti pystyi ottamaan pojan vähän ennen yhdeksää, joten pakkasimme vaihtovaatetta vielä mukaan hoitopäivää varten. Luka jäi hyvillä mielin leikkimään hoitokavereiden kanssa ja me käänsimme auton nokan kohti Tamperetta.
Kerkesimme lääkärin kierrolle mukaan. Yö oli mennyt hyvin, Eemil oli hurmannut kuulemma aamusyönnillä hoitajan ja lunastanut sydämen.
Nestehukka kumottiin, kuten myös molemmat ultrat. Yöllä vaihdettu maito, Nutrilon Pepti, oli lopettanut lapsen puklailut ja eikä ripuliakaan ollut ilmennyt.
Lääkäri halusi pitää Eemilin vielä ainakin yhden yön osastolla, jotta seurataan maidottoman maidon vaikutusta. Isimies ilmoitti töihin, ettei pääse tulemaan tänään.
Puoli yhden aikoihin lähdin hakemaan itselleni eväitä ja vaihtovaatetta sekä muita tarvikkeita. Suunnitelmana oli myöskin nukkua pienet päiväunet ennen sairaalalle paluuta.
Kotona oli kumman hiljaista. Käperryin sänkyyn ja herätyskello asetettu soimaan tunnin päähän. Pyörin, vaihdoin asentoa, pyörin ja tuskastelin. Ei tuu mitään nukkumisesta.
Lähdin käymään kaupassa, josta suuntasin takaisin sairaalaan. Siellä Eemil köllötteli isimiehen sylkyssä ja vointi oli hyvä. Puhelimen herätyskello soittikin vasta sairaalassa ollessani.
Tehtiin vaihto ja isimies lähti hakemaan isoveljeä hoidosta mun jäädessä Eemilin kanssa sairaalaan.
Yhdessä Eemilin kanssa siinä kiikkustuolissa kiikuttiin, naureskeltiin ja Eemil jutteli äidille kovasti. Mun kultani.
Illemmasta isimies tuli isoveikka mukana meitä vielä katsomaan. Luka kävi ylikierroksilla koko visiitin ajan.
Ennen ysiä vierailijat lähti kotiin iltatoimille ja itsekin aloin Eemilin kanssa valmistautumaan yöhön. Hoitajien vaihto oli, ja yöhoitaja kävi esittäytymässä ja juttelemassa.
Eemil nukahti mun syliin, josta siirsin sen kamalaan metallikehikkoiseen sairaalasänkyyn. Se oli kuin vankilassa.
 |
| Houkuttelevaa, eikös? |
Tabilta aloin katselemaan Netflixistä varsin koukuttavaa sarjaa Awkwardia, jonka pyöriessä nukahdin.
Aamuyöstä Eemil heräili ja otin pikkumurun kainaloon nukkumaan loppuyöksi.
Puoli yhdeksän aikoihin tultiin ottamaan verikokeita. Ja voi sitä pientä itkua, kun pistettiin. Tosin tällä kertaa labrat otettiin perhosneulalla, eikä poika itkenyt neulan ollessa paikoillaan.
Isimies ja L saapui sairaalaan kympin tietämillä, ja aikamoinen meininki alkoi isoveljen laittaessa paikkoja uuteen uskoon.
Ennen kahtatoista lääkäri saapui ja saatiin kotiutumislupa. Ei poikkeavaa missään ja epävirallisena diagnoosina, tai oikeastaan epäilynä maitoallergia.
Kotiin päästyämme aloin metsästämään tätä surullisen kuuluisaa Nutrilon peptiä, joka on kyllä hinnalla pilattu! Ei olla oikeutettuja kela-korvaukseen, joten apteekista noudettuna se kustantaa 48e. Siis 6 litraa.
Hyvällä säkää kestää jopa 3 kuukautta, ennenkuin päästään allergiakeskukseen ja siihen asti maidot menee täysin meidän pussista, eikä niitä korvata jälkikäteen. Huippua.
Mutta sellainen reissu meillä takana, olisin kyllä mieluusti jättänyt kokematta sen. Tärkeintä kuitenkin, että meidän vauva voi hyvin.
Korjaan tekstin & kuvien asettelun, kunhan pääsen tietokoneelle!
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Viikonloppuilua poikain kanssa
Torstaina emännöin elämäni toiset Me&I-kutsut, joista kiitoksena esittelijä toi meille siilimuffinssivuokia sekä esikoiselle aiheeseen liittyvän värityskirjan, joka olikin aika kiva. Kuvat ovat tuttuja aikaisemmilta kausilta, ja seikkailihan siellä myös meidän toinen suosikki; Smulan!
Kyseessä olikin "sukumiikkarit", kun paikalla oli mun ja poikien lisäksi mun pikkusisko, äiti, mummu ja kummisetäni vaimo. Vierasmäärästä kutsut meni nappiin ja ainakin hyvä fiilis meille jäi kokonaisuudessaan!
Itse sain hallittua ostoshimoni, sillä tilasin itselleni piiiiitkään halutut yogapantsit nearly blackin värisenä sekä pikkusiskolleni myös yogapantsit tumman khakin värisenä.
Myös hieman tiedän, mitä mahtaa Lukan joulupukin tuomista paketeista löytyä, kun poikien mummu ja isomummu tilasi kummatkin herralle paidat!
Perjantaina isimiehen kotiutuessa töistä päätimme lähteä Veljekset Keskiselle Tuuriin pikkuajelulle. Aikamoinen retki oli, ja kaikkea pientä kivaa löytyikin kotiin tuotavaksi. Lukalla ollut nyt pitkään jo telkkari-suosikkina Touhulan arvoitukset, ja näppärästi pongasikin itselleen lelun; Hilda-Hippo ja kirjakauppa!
Touhulan tarinat on muuten yks lastenohjelma, josta tämä äiti tykkää. Ihanan huoletonta ja opettavaa tarinaa kunnon piirrettynä. Kaiken lisäks se löytyy Netflixistä, joten automatkoillakin saa matkan taittumaan mukavammin tabletti kainalossa.
Kyllä sen muuten huomaa, että kun me molemmat vanhemmat ollaan reissuilla mukana, on kaikki paljon helpompaa. Toinen hoitaa toisen, ja toinen toisen.
Lauantaina Luka pääsi serkkutyttönsä kanssa poneilemaan lähiseudun kotieläinpihalle. Alkuunsa sää ei ollenkaan ollut suituisa (lunta satoi viistosti ja tuuli niin pirusti), mutta lopulta saatiin poneilla kauniissa syksyisessä säässä.
Aivan huikea fiilis päästä tallin tuoksuun rapsuttelemaan ja puunaamaan pientä ponia, varsinkin kun L tuntuu olevan siitä ihan liekeissä, vaikka monet muut eläimet välillä "häiritsevätkin" touhuja. Tulee äitille ihan "vanhat hyvä ajat" -mieleen, jolloin oli se innokas ponikokoinen ratsastaja, ja tallilla vierähti monta kertaa viikossa tunti jos toinenkin.
Poneilun jälkeen saatiin (tai isimies sai) aikaiseksi vaihtaa talvinakit alle autoon. Inasen turvallisempi tunne kuljettaa maailman kalleinta ja arvokkainta lastia.
Loppuilta vierähtikin anoppilassa hörppien kahvia ja jutustellen kuulumisia, josta lähdimme mun äidille saunottelemaan. Luka oli mummun kanssa löylyissä, joten saatiin pitkästä aikaa mennä ihan kahden rauhassa löylytteleen.
Sunnuntai meni tajuttoman nopeasti kokonaisuudessaan; vastahan me herättiin ja kello on jo noin! Kerettiin käymään isomummulassa kahvilla, hoitamaan Me&I-kauppoja, kiertään kirppari sekä käymään maitokaupoilla.
Isimies oli aamusta mettällä koiran kanssa, joten poikien kanssa saatiin herätä keskenämme ja aamuköllötellä tuttuun tapaan meidän vanhempien sängyssä. Niin me tehdään joka toinen viikko, kun isimies on aamuvuorossa. Ollaan vaan lapsien kanssa, halaillaan ja höpötellään.
Sunnuntai-illan tulevat suunnitelmat on aika yksinkertaiset: Lukalle iltapala ja -pesut, Eemilille iltatoimet ja -maidot, poikien nukutus, ompelua sekä huomiseen puheterapiaan valmistautumista. Ehkä vähän myös sohvalla köllöttelyä isimiehen kanssa jutustellen ja oleillen.
Kyseessä olikin "sukumiikkarit", kun paikalla oli mun ja poikien lisäksi mun pikkusisko, äiti, mummu ja kummisetäni vaimo. Vierasmäärästä kutsut meni nappiin ja ainakin hyvä fiilis meille jäi kokonaisuudessaan!
Itse sain hallittua ostoshimoni, sillä tilasin itselleni piiiiitkään halutut yogapantsit nearly blackin värisenä sekä pikkusiskolleni myös yogapantsit tumman khakin värisenä.
 |
| www.meandi.se/fi |
 |
| www.meandi.se/fi |
Perjantaina isimiehen kotiutuessa töistä päätimme lähteä Veljekset Keskiselle Tuuriin pikkuajelulle. Aikamoinen retki oli, ja kaikkea pientä kivaa löytyikin kotiin tuotavaksi. Lukalla ollut nyt pitkään jo telkkari-suosikkina Touhulan arvoitukset, ja näppärästi pongasikin itselleen lelun; Hilda-Hippo ja kirjakauppa!
Touhulan tarinat on muuten yks lastenohjelma, josta tämä äiti tykkää. Ihanan huoletonta ja opettavaa tarinaa kunnon piirrettynä. Kaiken lisäks se löytyy Netflixistä, joten automatkoillakin saa matkan taittumaan mukavammin tabletti kainalossa.
Kyllä sen muuten huomaa, että kun me molemmat vanhemmat ollaan reissuilla mukana, on kaikki paljon helpompaa. Toinen hoitaa toisen, ja toinen toisen.
Lauantaina Luka pääsi serkkutyttönsä kanssa poneilemaan lähiseudun kotieläinpihalle. Alkuunsa sää ei ollenkaan ollut suituisa (lunta satoi viistosti ja tuuli niin pirusti), mutta lopulta saatiin poneilla kauniissa syksyisessä säässä.
Aivan huikea fiilis päästä tallin tuoksuun rapsuttelemaan ja puunaamaan pientä ponia, varsinkin kun L tuntuu olevan siitä ihan liekeissä, vaikka monet muut eläimet välillä "häiritsevätkin" touhuja. Tulee äitille ihan "vanhat hyvä ajat" -mieleen, jolloin oli se innokas ponikokoinen ratsastaja, ja tallilla vierähti monta kertaa viikossa tunti jos toinenkin.
Poneilun jälkeen saatiin (tai isimies sai) aikaiseksi vaihtaa talvinakit alle autoon. Inasen turvallisempi tunne kuljettaa maailman kalleinta ja arvokkainta lastia.
Loppuilta vierähtikin anoppilassa hörppien kahvia ja jutustellen kuulumisia, josta lähdimme mun äidille saunottelemaan. Luka oli mummun kanssa löylyissä, joten saatiin pitkästä aikaa mennä ihan kahden rauhassa löylytteleen.
Sunnuntai meni tajuttoman nopeasti kokonaisuudessaan; vastahan me herättiin ja kello on jo noin! Kerettiin käymään isomummulassa kahvilla, hoitamaan Me&I-kauppoja, kiertään kirppari sekä käymään maitokaupoilla.
Isimies oli aamusta mettällä koiran kanssa, joten poikien kanssa saatiin herätä keskenämme ja aamuköllötellä tuttuun tapaan meidän vanhempien sängyssä. Niin me tehdään joka toinen viikko, kun isimies on aamuvuorossa. Ollaan vaan lapsien kanssa, halaillaan ja höpötellään.
Sunnuntai-illan tulevat suunnitelmat on aika yksinkertaiset: Lukalle iltapala ja -pesut, Eemilille iltatoimet ja -maidot, poikien nukutus, ompelua sekä huomiseen puheterapiaan valmistautumista. Ehkä vähän myös sohvalla köllöttelyä isimiehen kanssa jutustellen ja oleillen.
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Eilinen puheterapiakäynti
Turhaan maanantai-iltana tuskailin ensimmäistä puheterapiakäyntiä. Nyt se on ohi.
Me saatiin poikien kanssa mun sisko heittämään meidät pelipaikoille ennen kolmea, isimies kun tuli suoraan töistä, eikä olisi kerennyt millään hakemaan meitä.
Alunperin vähän pohdin, josko oltais kävelty poikien kanssa sinne, mutta voin kuvitella, kuinka kiukkuinen hra 3vee olisi ollut, kun aikalailla 4kilometriä olisi talsinut likimain pelkkää ylämäkeä. Lisäks mietitytti se, että jos ollaan liian aikasin tai myöhästytään, noista lapsista kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.
Isimies kerkesi sopivasti hetken jopa meidän kanssa vartoilemaan odotusaulassa. L leikki leluilla, E nukkui, äiti täristen luki esitteitä ja isimies seurasi meitä.
Lopulta meidät kutsui sisään todella mukavan oloinen nainen, joka osasi kyllä käsitellä lapsia, eikä L ollut ollenkaan moksiskaan, kun huoneessa oli lisää leluja!
Aluksi käytiin läpi historiaa, kuten synnytystä, ekoja kuukausia, nukkumisia, syömisiä, liikkumisia... Välillä tuntui, että tultiinko me johonkin piinapenkkiin, mutta saipahan meistä kokonaiskuvan ja kuuli meidän elämästä. Tämän aikaa L leikki tyytyväisesti maatilalla ja nukkekodilla.
Sen jälkeen terapeutti otti enemmän kontaktia Ällään, ja alkoi onkimaan kaloja lattialta. Kalojen takana oli erilaisia kuvia, joita pojan piti tunnistaa. Muutaman osasi sanoa oikein, ja tässä vaiheessa jonkinsortin ujoutta oli ilmassa. Sen jälkeen terapeutti höpötteli pojan kanssa maatilasta ja kävi yhdessä eläimiä lävitse. Kotiin saatiin mukaan muutamat laput, joissa on erilaisia kuvia joiden mukaan pojan pitää kertoa mitä tahtoo. Eli kuvakortteja siis. Näytti meille myös sivun, josta niitä saa itsekin tehtyä, mikä oli tosi kiva juttu.
45 minuuttia meillä siellä meni, E nukkui sen aikaa kaukalossa, ja me saatiin sopivasti keskityttyä tähän hommaan.
Ens viikolla meillä on uus käynti, jonne seikkailenkin poikien kanssa yksin, kun isimies lähtee töihin. Mielenkiinnolla odotan kuinka kaaoottiseksi tilanne siellä menee ja samalla aion ottaa selvää jatkosta.
Yleisesti ottaen jäi hyvä fiilis, mutta toki nyt mietityttää, että mitä siinä lähetteessä luki? Me ei nähty ollenkaan ko. paperia, ja tuli vähän terapeutin puheista olo, että olisi saanut käsityksen, ettei poika sano sanaakaan? Mene ja tiedä, aion tästäkin ottaa selvää!
Mutta turhaan jännitin ja itkeskelin. Vaikka mikä olisi, niin tuo poikanen on meille äärettömän rakas ja tärkeä, eikä sitä mikään muuta!
Me saatiin poikien kanssa mun sisko heittämään meidät pelipaikoille ennen kolmea, isimies kun tuli suoraan töistä, eikä olisi kerennyt millään hakemaan meitä.
Alunperin vähän pohdin, josko oltais kävelty poikien kanssa sinne, mutta voin kuvitella, kuinka kiukkuinen hra 3vee olisi ollut, kun aikalailla 4kilometriä olisi talsinut likimain pelkkää ylämäkeä. Lisäks mietitytti se, että jos ollaan liian aikasin tai myöhästytään, noista lapsista kun ei ikinä tiedä mitä tapahtuu.
Isimies kerkesi sopivasti hetken jopa meidän kanssa vartoilemaan odotusaulassa. L leikki leluilla, E nukkui, äiti täristen luki esitteitä ja isimies seurasi meitä.
Lopulta meidät kutsui sisään todella mukavan oloinen nainen, joka osasi kyllä käsitellä lapsia, eikä L ollut ollenkaan moksiskaan, kun huoneessa oli lisää leluja!
Aluksi käytiin läpi historiaa, kuten synnytystä, ekoja kuukausia, nukkumisia, syömisiä, liikkumisia... Välillä tuntui, että tultiinko me johonkin piinapenkkiin, mutta saipahan meistä kokonaiskuvan ja kuuli meidän elämästä. Tämän aikaa L leikki tyytyväisesti maatilalla ja nukkekodilla.
Sen jälkeen terapeutti otti enemmän kontaktia Ällään, ja alkoi onkimaan kaloja lattialta. Kalojen takana oli erilaisia kuvia, joita pojan piti tunnistaa. Muutaman osasi sanoa oikein, ja tässä vaiheessa jonkinsortin ujoutta oli ilmassa. Sen jälkeen terapeutti höpötteli pojan kanssa maatilasta ja kävi yhdessä eläimiä lävitse. Kotiin saatiin mukaan muutamat laput, joissa on erilaisia kuvia joiden mukaan pojan pitää kertoa mitä tahtoo. Eli kuvakortteja siis. Näytti meille myös sivun, josta niitä saa itsekin tehtyä, mikä oli tosi kiva juttu.
45 minuuttia meillä siellä meni, E nukkui sen aikaa kaukalossa, ja me saatiin sopivasti keskityttyä tähän hommaan.
Ens viikolla meillä on uus käynti, jonne seikkailenkin poikien kanssa yksin, kun isimies lähtee töihin. Mielenkiinnolla odotan kuinka kaaoottiseksi tilanne siellä menee ja samalla aion ottaa selvää jatkosta.
Yleisesti ottaen jäi hyvä fiilis, mutta toki nyt mietityttää, että mitä siinä lähetteessä luki? Me ei nähty ollenkaan ko. paperia, ja tuli vähän terapeutin puheista olo, että olisi saanut käsityksen, ettei poika sano sanaakaan? Mene ja tiedä, aion tästäkin ottaa selvää!
Mutta turhaan jännitin ja itkeskelin. Vaikka mikä olisi, niin tuo poikanen on meille äärettömän rakas ja tärkeä, eikä sitä mikään muuta!
Kauan odotetut Me&I-lisäykset
Tänään julkaistiin virallisesti Me&I-malliston lisäykset. Ensimmäiset lisäykset oli ihan ok, ja huippuna oli naisten everyday yogapantsit, jotka varmasti itselleni vielä tilaan. Lisäksi myös tykästyin pirates & bones -paitaan, jota vähän havittelen esikoiselle.
Muuten ekan satsin lisäykset ei iskenyt, joten ehkä oli vähän turhan suuret kuvitelmat juuri miikkareihin hullaantuneelta äidiltä. Nimittäin omasta mielestäni tämän päivän lisäykset olivat pettymys ja odotukset paljon korkeammalla. Ehkä osana vaikuttaa oman esittelijän hehkutus, kuinka kaikkea niin upeaa ja mahtavaa on tulossa. No, kiitteleepä rahapussi edes pikkasen, ja onhan tuossakin jo ostoksia ;)
Varmasti jollekin kivoja vaatteita on kyseessä, mutta silti olisin noiden rinnalle kaivannut käyttövaatetta, tai jotain erikoista! Muutenkin tuntuu esimerkiks lasten alusvaatteet olevan hinnoissaan vähän joka puolella, mutten ikipäivänä maksaisi tuollaisia hintoja kalsareista lapselle.
Näin ollen ekat lisäykset oli paljon kattavemmat, mutta ens vuoden mallistoa odotellessa....
Hieman osviittaa lisäyksistä;
Malliston ja lisäykset löydät täältä: www.meandi.se/fi/
Mitä mieltä itse olit lisäyksistä? Iskeekö merkki muuten?
Kaikki tämän postauksen kuvat olivat osoitteesta www.meandi.se/fi/ !
 |
| XS-XL 45€ |
 |
| 110/116 26€ |
Muuten ekan satsin lisäykset ei iskenyt, joten ehkä oli vähän turhan suuret kuvitelmat juuri miikkareihin hullaantuneelta äidiltä. Nimittäin omasta mielestäni tämän päivän lisäykset olivat pettymys ja odotukset paljon korkeammalla. Ehkä osana vaikuttaa oman esittelijän hehkutus, kuinka kaikkea niin upeaa ja mahtavaa on tulossa. No, kiitteleepä rahapussi edes pikkasen, ja onhan tuossakin jo ostoksia ;)
Varmasti jollekin kivoja vaatteita on kyseessä, mutta silti olisin noiden rinnalle kaivannut käyttövaatetta, tai jotain erikoista! Muutenkin tuntuu esimerkiks lasten alusvaatteet olevan hinnoissaan vähän joka puolella, mutten ikipäivänä maksaisi tuollaisia hintoja kalsareista lapselle.
Näin ollen ekat lisäykset oli paljon kattavemmat, mutta ens vuoden mallistoa odotellessa....
Hieman osviittaa lisäyksistä;
Malliston ja lisäykset löydät täältä: www.meandi.se/fi/
Mitä mieltä itse olit lisäyksistä? Iskeekö merkki muuten?
Kaikki tämän postauksen kuvat olivat osoitteesta www.meandi.se/fi/ !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)